Johtajuus on mielestäni todella kiehtova asia. Olen pohtinut sitä viimeaikoina erityisen paljon ehkä hiukan yllättävän asian vuoksi. Olen äitiyslomalla, joten minulla on paljon aikaa katoa telkkaria. Pidän kovasti tv-sarjoista Kuppilat kuntoon (Jyrki Sukulan versiona) sekä Pomo piilossa. Ne näyttävät hyvin tarkasti sen, mitä on huono johtajuus ja mitä se yrityksille tekee.
Johtajan (ja varsinkin omistajan) on kovin helppo syyttää alaisiaan silloin, kun yrityksellä tai osastolla menee huonosti. Suomi on täynnä marttyyrijohtajia jotka ovat tehneet omasta mielestä kaikkensa, mutta yrityksellä mene silti huonosti, koska laiskat alaiset / tyhmät asiakkaat / väärät olosuhteet. Johtajan on helppo kerätä kunnia silloin, kun yrityksellä menee hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole hyvää johtajuutta. Tai mielestäni johtajuutta ollenkaan. Itse ajattelen tilanteen niin, että kun yrityksellä menee hyvin, se on sekä alaisten että johtajan ansiota, mutta kun ollaan alamäessä, on johtajilla suurin vastuu katsoa peiliin.
Mitä huono johtajuus sitten on käytännössä? Kuppilat kuntoon -sarjassa se on havainnollistettu monin eri tavoin – olkoonkin tositelkkaria, mutta mielestäni tätä sarjaa tulisi käyttää oppimateriaalina johtamisen tunneilla. Sarjassa on nähty johtajien* taholta muun muassa seuraavanlaista käytöstä:
- epäselviä ohjeita tai ei minkäänlaista perehdytystä ja sen jälkeen alaisten syyttämistä siitä, että he eivät osaa
- mikromanagerointia (eli pieniin yksityiskohtiin puuttumista)
- kyvyttömyyttä päättää yrityksen suuntaa
- osaamattomuutta (yrityksen toimialan suhteen)
- lepsuutta
- epäsopivaa käytöstä (huutamista, mökötystä, valehtelua, juopottelua)
- yritystä olla ystävällinen kaikille ja samalla sanomatta asioista, joista tulisi puhua
- haluttomuutta jakaa vastuuta
- epätasapuolisuuttta eli esim. yhden alaisen suosimista muiden kustannuksella
- kyvyttömyyttä muuttaa omaa toimintaa (“aina ennenkin on näin tehty”).
(*Sarjassa johtajat ovat myös yleensä omistajia. Käsittelen omistajajohtamista seuraavassa postauksessa. Käytöksen voi kuitenkin yleistää kenen tahansa johtajan huonoihin toimintamalleihin.)
Tv-sarjoissa draaman kaaren vuoksi on lopussa katarsiksen jälkeinen peiliin katsominen, jossa ymmärretään omat virheet ja eletään uutena ihmisenä. Valitettavasti oikeassa elämässä tämä on harvinaisempaa – huonot johtajat porskuttavat vuodesta ja yrityksestä toiseen kylväen tuhoa vanavedessään.
Huono johtajuus voi olla ikäänkuin sattumaa – on johtajia, jotka ovat kyllä oman alansa timanttisia asiantuntijoita, mutta täydellisen epäsopivia johtajiksi. Toisaalta yksilöllä voi olla sairaalloinen halu johtamiseen, mutta vääristä syistä. On johtajia jotka vallanhaluissaan himoitsevat kulmahuonetta, hienoa titteliä ja isoa palkkaa, mutta ei heitä kiinnosta pätkääkään, miten ihmiset heidän “allaan” voivat. He näkevät ihmiset vain pelinappuloina omien päämääriensä saavuttamiseen.
Johtajan tehtävä on saada porukka purjehtimaan samaan suuntaan.
Mutta se huonosta johtajuudesta. Mitä sitten on hyvä johtajuus? Mielestäni se on kulkemista etujoukoissa, suunnan näyttämistä, selkänojan antamista. Ei komentamista, vaan rohkaisemista. Olennaiseen keskittymistä. Johtaminen on sekä kykyä katsoa tulevaisuuteen että kaivaa ihmisistä heidän parhaat puolensa esille tiukassakin tilanteessa. Hyvällä johtajalla on harvoin huonoja alaisia. Huonolla johtajalla saattaa taas olla hyvinkin kompetentteja alaisia. Mielestäni johtajuutta kuvaa hyvin pyramidi, jossa johtaja ei ole huipulla vaan kaikkein alimmaisena. Johtajan tehtävä ei ole määräillä vaan varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus tehdä oma työnsä hyvin. Johtajan tärkein kyky on katsoa peiliin ja reflektoida – olenko toiminut fiksusti, mitä tästä opittiin, miten parannetaan. Itsetuntemus onkin siis johtajalle tärkeämpi työkalu kuin monessa muussa ammatissa toimivalle (vaikka itsetutkiskelu on tietysti kenelle tahansa suositeltavaa).
Johtaminen ei ole helppoa, mutta vallan ja vastuun yhdistäminen on hienoa ja tuottaa parhaimmillaan paremman maailman. Itse näen huonon johtajuuden suunnattomana resurssien haaskauksena ja Suomen tämän hetken suurimpana ongelmana. Yritysjohtajat, jotka itkevät että muut sitä muut tätä eivät keskity olennaiseen – oletko kuullut Ilkka Paanasen syyttävän muita olosuhteista vai onko hän keskittänyt energiansa ollakseen paras omassa hommassan?
Hyvä puoli johtajuudessa on, että siihen voi kasvaa. Rohkaisen kaikkia joille tarjotaan mahdollisuus jonkinlaisiin johtotehtäviin tarttumaan tilaisuuteen. Ja lisäksi paitsi tarttumaan tilaisuuksiin, niin hankkimaan niitä itse aktiivisesti.
