On tullut aika tarkastella mennyttä vuotta. Millainen se oli omassa elämässäni?
Vuoteeni mahtuivat molemmat ääripäät: suuri suru ja väsymys sekä tähänastisen elämäni suurimpien unelmien toteuttaminen.
Vuoteen on mahtunut monta pientä ja isoa hienoa onnen hetkeä. Kirjan julkaiseminen oli kyllä ehdottomasti kaikista suurin. Ensinnäkin koska siihen tiivistyi satojen tuntien puurtaminen koneella. Toisekseen koska kirjan julkaiseminen oli ollut yksi elämäni suurista unelmista. Sillä että kyseessä oli “kuiva ammattikirja” ei ollut mitään väliä, oli todella kiehtovaa tuottaa tekstiä. Toisaalta se ei ole ihme, sillä olen yksi niistä ihmisistä, jotka ovat tykänneet gradujen, lopputöiden jne. kirjoittamisesta. Syynä lienee se, että pidän haasteesta, jonka vaikeasti hahmotettavien asioiden taivuttaminen helposti ymmärrettävään muotoon tuo.
Hymyilytti!
Kirjaan liittyi myös pelkoja: osaanko asiani ja toisekseen osaanko ilmaista asiani ymmärrettävässä muodossa? Näiden pelkojen voittaminen oli tärkeää, osittain ne piti ylittää jotta pystyin ylipäänsä julkaisemaan mitään, toisaalta taas julkaisemisen avulla totesin, että pelot olivat olleet turhia.
Työstin myös eteenpäin fiktiokirjaani. Fiktiossa on taas omanlaisensa haaste: miten kuvata sekä isoja tunteita että maailmanmenoa yksittäisten ihmisten toiminnan kautta sanomatta asioita suoraan? Kirjan osalta meinasi tulla pienoinen burn out ja kyllästyminen, joten jätin sen tauolle melkein 2 kuukaudeksi. Nyt sitten tulee vähän kiire, kun haluan sen ensi keväänä ulos, mutta tulkoot vaan, ei siitä olisi tullut väkisinkään vääntämällä hyvä (taiteellisiakin hommia pitää välillä vaan puskea eteenpäin vaikka ei huvittaisi, mutta tässä kohtaa oli hiukan eri asioista kyse kun vaan siitä “ettei huvittanut”).
Yksi vuoden päräyttävimmistä jutuista oli myös lähes 4 viikkoa kestänyt Ameriikan valloitus, joka huipentui Burning Maniin. Tein tuolla reissulla niin monta asiaa, mistä olen aina vain haaveilllut: näin vapaudenpatsaan (ja kävin sen kruunussa, oli ihan huikeaa!), kävelin pitkin Manhattanin pitkiä katuja, istuin iltaa romanttisessa bistrossa Upper East Sidessa, seilasin saarten väliä Staten Islandin lautalla, ajoin kaapelivaunulla San Franciscossa, näin Golden Gaten lähietäisyydeltä, katselin auringon laskua newyorkilaisen pilvenpiirtäjän katolla drinkki kädessä. Ja tietysti tämä kaikki ihan parhaassa seurassa <3
Las Vegas tuntui siltä kuin olisi kulkenut kokoajan telkkarisarja- tai leffalavasteissa. Hotellimme pool partyt olivat kuin suoraan kuin ysäri-MTV:stä.
Oma, eeppinen lukunsa oli myös pätkä Las Vegasista Yosemiteen: saapuminen yöllä Vegasiin ja hotellin etsiminen kasinoita maamerkkeinä pitäen sekä neonvalojen vilkkuessa fiilis “tämä ei ole todellista”, hotelliin saapuminen ja frendeiltä skumppapullo käteen, pelaamaan margarita kädessä, krapula, kreisit uima-allasbileet 43 asteen lämmössä (ja margaritojen siemailu jatkui tietysti), Cirque du Soleilin Mystère -show, seuraavana päivänä sitten ajo Death Valleyn läpi saunan kuumuudessa ja sitä seuraavana trekaaminen Yosemitessa ja kiipeäminen lähes Half Domen hupulle. Huh huh.
Burning Manista tietysti puhumattakaan. Salmarin keittely trailer resortin parkkiksella kun tiet festareille oli sateiden vuoksi suljettu, itse festareille pääseminen, fillarointi ympäriinsä, luennot ja workshopit sekä ohjelmalavat (Thunderdome!!!), taide, toinen toisensa jälkeen hienommat art carit ja ennenkaikkea meidän ihan paras leiri upeine ohjelmineen, jossa tuntui kuin olisi ollut todella mukavassa sukukokouksessa (vaikka emme olleet nähneet ihmisiä koskaan aiemmin). Ja ylpeys siitä, miten hienoja tapahtumia mekin pystymme järjestämään vaikka olemme toisella puolen maapalloa, Suomi-tanssit rules! Mielettömät tyypit mukana myös reissun näissä osioissa!
Matkaan liittyi kaksi tärkeää opetusta. Ensinnäkin unelmien toteuttaminen on pienien askeleiden ottamista joista ensimmäisen voi ottaa jo vaikka tänään. Toisekseen unelmilla on hintansa. Ei reissu ollut vain onnea ja positiviisuutta; luonnoksissa on odottamassa parikin postausta siitä, mitä matka opetti kaikkine järjestelyine ja säätämisineen puhumattakaan siitä, paljonko rahaa meni. Mutta oli se silti kaiken arvoista! Enkä olisi pari vuotta sitten vielä ikinä uskonut, että pääsisin itse paikan päälle, vaikka siitä haaveilinkin. Mutta niin ne hommat vain alkavat tapahtua kun pistää tapahtumaan.
Myös sukellusreissu Indonesiaan sekä klassinen kesäleiri Berliinissä pyöräilyineen ja seikkailuineen olivat unohtumattomia. Mutta onneksi Suomenkin kamaralla tapahtui kaikkea hienoa. Töissä tapahtui sellaisia asioita, joiden tekemisestä olin aina vain aiemmin haaveillut ja nyt olin että “whooa, mä toteutan tällaisia”. Lisäksi mökkeily, pyöräily, uimajutut, kiipeilyreissut…mennyt kesä oli kyllä kaikenlaiseen ulkoaktiviteettiin todella nappi.
Aika kultaa muistot, sillä mahtuivat vuoteen myös omat haastavat hetkensä. Ennen kaikkea vuosi vahvisti myös sitä, että vaikeista asioista kannattaa puhua. Nätisti ja monta kertaa. Voi olla että ajatus on tullut ihan yllättäen tai sitten toinen on tiennyt sen, mutta joka tapauksessa ihmiset tarvitsevat yleensä aikaa sen sulatteluun, mistä on puhuttu. Myös rakkaudesta opin asian jos toisenkin ja siitä, että vaikka nyt olisi hiukan hankalaa, on se vain yksi vaihe joka vaihtuu taas jossain vaiheessa iloksi.
Huomasin myös, miten tärkeää sureminen on. Jos suru antaa voimaa, kannattaa se energia käyttää johonkin hyödylliseen. Sitten taas kun on aika kääntyä sisäänpäin ja pohtia asioita, kannattaa kalenterista raivata tilaa itsensä kuuntelemiselle.
Vuosi opetti myös sen, että ihminen heijastaa vahvasti sitä seuraa, missä hän hengaa. Oma vuotenikaan ei olisi ollut yhtään mitään ilman kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana. Kaikki ne keskustelut mitä olemme yhdessä käyneet ovat jättäneet minut sanattomaksi siitä, miten upeita tyyppejä ympärilläni on. Kiitos siis kaikesta <3 seikkaillaan yhdessä myös vuonna 2015!
