Olen kirjoittamassa Havahtuminen-blogiini 3-osaisen postauksen positiivisen kommunikaation merkityksestä ihmissuhteissa. Jäin miettimään asiaa tarkemmin työelämän osalta.
Työpaikan positiivinen ilmapiiri on mielenkiintoinen asia, koska eihän se sinänsä vaadi rahaa. Kyllä, se vaatii euroja sen osalta että työntekijöiden tulee kokea, että työnantaja haluaa satsata heihin palkan / etujen / koulutuksen osalta, mutta tämä ei ole koko totuus. Väittäisin että vähintään yhtä suuri asia on työpaikan ilmapiiri: ”meillä on niin hyvä porukka” / ”töihin on kiva mennä” – ajatusmaailma.
Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa itse työpaikan positiiviseen ilmapiiriin. Itse osallistuin näin iloisena firman Halloween-bileisiin 😉
Vaikka jokainen voi levittää ympärilleen hyvää, on työnantajan velvollisuus huolehtia siitä, ettei hän ainakaan itse ole positiivisen kommunikoinnin estäjä ja negatiivisuuden levittäjä. Tämä sen vuoksi, että esimiehellä on enemmän valtaa ja hänen toiminnallaan usein isompi vaikutus arkisiin asioihin. Juttelin vähän aikaa sitten erään ihmisen kanssa, joka oli ollut erittäin tyytyväinen työpaikkaansa, kunnes taloon astui uusi pomo. Alalle muodollisesti pätevän tohtoris-esimiehen käytös muutti työpaikan ilmapiiriä huonompaan suuntaan. Pomo oli vetäytyvä mutta kuitenkin mikromanageerasi eikä juurikaan kiitellyt alaisiaan hyvästä työstä. Kyseessä ei ollut työpaikkakiusaaminen – pomo oli tasaisen ankea kaikkia kohtaan. Eikä mikään muukaan konkreettinen asia, esimies hoiti kyllä näennäisesti hommansa ollessaan alalla tieteellisesti huippuansioitunut, mutta häneltä taisi unohtua se kaikkien tärkein asia: johtaminen.
Suuri osa johtamista on hengen luominen esimerkillä ja käytännöillä. Ei töissä ole kaikki aina kivaa. On olemassa v-mäisiä asiakkaita, huonoja taloudellisia tilanteita, epäonnea – monta sellaista asiaa, mihin emme pysty itse vaikuttamaan. Mutta hyvällä johtamisella huonotkin päivät saattavat kääntyä nauruksi, tai vähintäänkin jaetuksi tuskaksi, joka on jo pienempi taakka. Eikä tällaiseen tarvita edes mitään esimiesasemaa. Se mitä pystymme jokainen joka päivä tekemään, on hymyileminen, kuuntelu ja tsemppaus. Tapahtuuko näin sinun työpaikallasi?
Tapahtuuko, ehkä? no juu. Mielenkiintoisempaa on community driven leadership tyyppinen ajattelu, joka on noussut monessa työpaikassa. Esimies voi olla huono. Oma lähipiiiri huono, mutta porukka aivan fantastinen – mikä tähän on syy? yhteisöllisyys. Jännittävä piirre yhteisödynamiikassa on, että johtajuutta on vaikea tunnistaa. Eli perus työmaailman hierarkisuus katoaa ja porukka puhaltaa yhteen hiileen, mutta kuintenkin etsitään sitä jotakuta joka voi olla johtajuuden ääni.
No kuitenkin: oma havainto on, ettei esimiehet juurikaan vaikuta firman hyvinvointiin – enintään sillä, että duunarit pakotetaan puhumaan keskenään (kts edellinen saskian postaus) ja luomaan hyvää fiilistä, mutta suurin tulee omasta yhteisöllisyydestä