Parannettavaa palvelua -sarja

Aloitan uuden parannettavaa palvelua -bloggaussarjan. Siinä tutkailen erilaisia fyysisiä ja digitaalisia palveluja ja mietin, miten niitä voisi parantaa. Ensimmäisessä osassa käsittelen ehkä hiukan yllättäen synnytyssairaalaa. Miksi? Eihän se ole palvelu, jossa on useita eri palveluntarjoajia ja sitä kautta insentiivi parantaa palvelua, jotta voittaa kilpailuetua. Toisaalta äidin (ja isän sekä muiden läheisten) kokemus synnytyssairaalasta on ensimmäinen kokemus olemisesta lapsen kanssa. Tällä kokemuksella voi olla iso vaikutus niin äidin kuin tätä kautta vauvan hyvinvointiin.

En kuitenkaan käy läpi tässä koko synnytystä, vaan keskityn muutamiin elementteihin (synnytysosastolta kotiin tuotu pieni ihminen rajoittaa blogiin käytettävissä olevaa aikaa). Mutta kysypä vain keneltä tahansa synnyttäneeltä äidiltä (ja varmasti myös isältä) hänen vauvansa elämän alusta, niin saat enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiseen kertomuksen. Synnyttäminen on tapahtuma, joka ei unohdu koko elämän aikana, ja siksi prosessi olisi hyvä rakentaa sellaiseksi, että ainakaan sen puolesta muistot eivät ole negatiivisia.

Jokaisella synnyttäneellä ihmisellä (ja läheisellä) on oma tarinansa kerrottavana.

Jokaisella synnyttäneellä ihmisellä (ja läheisellä) on oma tarinansa kerrottavana. Tämä kertomus pysyy mielessä loppuiän.

Kun vauva syntyy, viettää äiti muutaman yön sairaalassa hänen kanssaan. Aiemmin vastasyntyneet vauvat vietiin erilliseen vauvahuoneeseen (tai osaston kansliaan), nyt vauva viettää lähes kaiken ajan äidin kanssa. Vauvalle on oma sänky, mutta vauvan pitämistä ihokontaktissa suositellaan. Tämä tapahtuu vaikkapa köllöttelemällä vauvan kanssa sängyssä vauva paljasta rintaa vasten.

Synnytysosastolla sängyn leveys on 80cm, eli sama mitä sairaalassa yleensäkin. Lisäksi sängyssä on alaslaskettava laita, jossa on metallikaide ja välitanko. Tällainen toimii sairaalassa yleisesti – sänky on desinfioitavissa ja siirrettävissä osastolta toiselle. Käytännöllistä.

Tässä on kuitenkin se ongelma, että toisin kuin muilla osastoilla, niin synnytysosastolla sängyssä makoilee yleensä kaksi henkilöä. Sänky on aivan liian kapea siihen, että äiti saisi nukuttua vauva vieressään. Saati sitten isä*, joka on yleensä äitiä kookkaampi. Samalla kaide ei ole umpinainen – vaikka vauva ei osaa itse liikkua, niin riski vauvan tippumiselle on olemassa (ainakin juuri synnyttäneen äidin päässä).

Synnyttänyt äiti on usein hormonihuuruinen ja nukkuminen voi olla vaikeaa, kun kuuntelee jokaista risahdusta. Tähän on evolutiivinen syy ja hyvä niin. Mutta käytännön toimilla eli leveämmällä ja vauvaturvallisemmalla sängyllä äidin unta voisi helpottaa. Lisäksi unen saanti edesauttaa mm. imetystä sekä äidin yleistä hyvinvointia. Lisäksi synnyttäneestä äidistä voisi myös olla kiva, että äiti, isä ja vauva voisivat yhdessä köllötellä sängyllä.

Ratkaisuna tilanteeseen olisi synnytysosastojen leveämmät sängyt, jossa laidan avonaiset kohdat on peitetty esimerkiksi muovilevyillä. Lisäksi laidoissa voisi olla jonkinlainen “säppilukko”, joka tulee avata ennen laidan alas laskemista. Näin äiti näkisi että laita pysyy kiinni (kyllähän se muutenkin pysyy, mutta tämä voisi helpottaa äitiä henkisesti). Tällaisia leveämpiä sänkyjä voitaisiin käyttää myös kookkaampien potilaiden hoidossa.

Tiedän kyllä, että kookkaammat sängyt ovat sekä kustannuskysymys että infrastruktuuriasia. Kun koko sairaala on rakennettu sen ympärille että sängyn leveys on standardi, voi olla niin ovien leveyksiä, hissejä, leikkaussaleja ja hoitohuoneita vaikea muokata enää.

Dilemma. Eikä minulla ole mitään ratkaisua, josta kaikki tulisivat onnellisiksi. Mutta mielestäni tällaista kannattaisi miettiä, sillä en usko, että kukaan on pohtinut synnytyskokemuksen parantamista tältä kantilta.

*Puhun tässä kirjoituksessa vain isästä, mutta tarkoitan tällä isää, vaimoa tai ketä vaan jonka kanssa äiti valitsee vanhemmuuden.

admin

Leave a Reply