Miksi käyttää aikaa Burning Man -leirin valintaan?

Tämä postaus on osa Burning Man -festivaalia käsittelevää sarjaa. Tulossa myös aloituspostaus, ajatuksia majoittumisesta liikkumisesta RV:llä, Burning Manin anti henkisessä mielessä ja lista käytännön asioista. Aloitetaan kuitenkin asiasta, joka ainakin itselleni muodostui yhdeksi Burning Manin parhaista asioista eli leiristämme.

Iso osa Burning Mania ovat leirit. Leirit järjestävät kaiken ohjelman, festivaali itsessään ei siis sitä tarjoa. Eli isot diskolavat, ohjelmateltat jne. ovat osa erilaisia leirejä. Leirejä on hyvin erihenkisiä vanhojen hippien kokoontumisajoista norjalaisten mustapaitojen hevitelttaan. Osa leireistä on kaveriporukoiden järjestämiä, osaan otetaan ulkopuolisiakin. Tämä on siis jotain, mitä “normifestarit” eivät tarjoa, eli jos haaveilet vain bändeistä ja kaljan juonnista, kannattaa katseet suunnata ehkä Burning Manin sijaan muihin juhliin.

Meidän leirissä oli parhaat tyypit <3

Meidän leirissä oli parhaat tyypit <3

Itse olimme mukana Peritwinkles’s- eli Camp D.O.A -nimisessä leirissä, eli noin 30 hengen porukassa. Leiriimme kuului telttakatos (eli varjoa, tärkeä asia kun aurinko porottaa ja puita / luonnollisia varjopaikkoja ei ole) sekä keittiö ja leirisuihku. Lisäksi leirissä oli joka päivä useampi ohjelmanumero, joihin meidän oletettiin osallistuvan sekä vieraina että järjestelyissä auttamisessa. Näitä ohjelmia olivat esimerkiksi Single Malt -viskimaistelu, gin tonic -hetki, mimosa-aamupala jne. Meillä oli myös oma ohjelmanumeromme: Suomi-tanssit, jonka olimme itse suunnitelleet ja toteutimme paikan päällä. Meiltä siis vaadittiin tunnin – parin homma päivittäin; toisaalta “työ” oli juuri osa festivaalikokemusta. Burning Manin forumilla itseasiassa paheksutaan sellaisia festerikävijöitä, jotka parkkeeraavat vain autonsa leirin viereen eikä heitä näy mukana yhteisissä aktiviteeteissa.

Hommista huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta Camp D.O.A (Decadent Outdoor Adventurers) oli ainakin itselleni yksi BM:n huippukokemuksista. Aivan kuin olisi tullut superkivojen sukulaisten sukukokoukseen! Leirimme osallistujat olivat hieman vanhemmasta päästä (vanhin taisi olla lähemmäs 70!) mutta eivät todellakaan mitään vanhoja kääkkiä, vaan mukavaa ja relaa seuraa. Miten sitten päädyimme tähän leiriin? Löysin leirimme ihan vain Burning Manin omasta verkkopalvelusta ePlayalta ja kysäisin, olisiko leirissä tilaa reippaille suomalaisille. Leiri koostui siis jollakin tavalla hyvää elämää ja ulkoilma-aktiviteetteja harrastavista ihmisistä, eli löytyi niin kiipeilijöitä, kajakoijia kuin retkeilijöitäkin. Sopi siis meille 🙂

Mistä löytää itselle sopiva leiri?

Leirin valinta onkin tärkeää ja siihen kannattaa varata aikaa. ePlayalta löytyy paljon eri vaihtoehtoja ja leirimaksut vaihtelevat tapauskohtaisesti. Leirimaksuilla katetaan siis rakenteet ja leirin tarjoama ohjelma. Omamme oli jotain 100 ja 150 dollarin väliltä ja lisäksi veimme jokainen Suomesta litran Jallua. Osa leireistä tarjoaa esim. useamman aterian, osa taas vain varjon, joten tämä kannattaa tsekata leiriä valitessa. Netistä löytyy myös useampikin stoori huijausleireistä, joissa erityisesti ulkomaalaisilta on nyhdetty huikeita summia ja lupailtu, että paikan päällä odottavat niin ruuat kuin fillaritkin. Voitte arvata, että mitään ei sitten ole ollutkaan olemassa. Eli leirin nimi ja pitäjä kannattaa varmuuden vuoksi googlettaa.

Myös ilman leiriä selviää, sillä vapaan majoittumisen alueita on ulkokehällä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että näistä paikoista on useammin pitkä matka kaikkialle ja oleminen ei ole niin yhteisöllistä kuin mitä leiriin osallistuttaessa. Leirin sijainti kannattaakin tsekata; omamme kohdassa 3&E oli varsin lyhyen matkan päässä kaikkialta mutta “hiljaisemmalla puolella”, eli yöllä sai nukuttua ihan hyvin.

Arkielämä – missä hienohelma käy pissalla?

Itseäni jännitti ensin ajatus siitä “miten kestän viikon käymättä suihkussa aavikolla” kunnes kuulin että leirin rakenteeseen kuuluu suihku. Ostimme siis oman pussin, joka täytettiin vedellä, ja kävinkin viikon aikana sitten useamman kerran suihkussa. Toimi hyvin. Vettä kului kerralla ehkä 3-4 litraa (pussi veti yhden gallonen). Lisäksi bajamajat olivat ihan muutaman kymmenen metrin päässä ja niitä huollettiin useamman kerran päivässä, joten ei ollut kerran eikä kaksi kun sai astella desinfiointiaineelta tuoksuvaan hotelli helpotukseen. Koska bajamajat olivat niin lähellä, emme käytäneet asuntoautomme vessaa ollenkaan, paitsi lopuksi kun sinne kaadettiin kaikki juomien jämät (niitäkään ei voi kaataa maahan vaan ne tulee kuljettaa pois). Eli arkea aavikolla ei tarvitse jännittää, kyllä se hoituu.

Leirissämme oli myös keittiö. Emme kuitenkaan tarvinneet sitä, sillä kokkailimme asuntoautossamme. Seuraavassa postauksessa valotankin sitä, mitä asioita asuntoauton vuokrauksessa tulee ottaa huomioon ja mitä muita vaihtoehtoja on olemassa.

Saskia

Leave a Reply