Ravintolassa käyminen lasten kanssa on kiehtova ja haastava kokemus. Jos aikuiset ovat nauttineet ulkona syömisestä ennen muksun syntymää, haluavat he luultavasti jatkaa sitä lapsen tultua maailmaankin. Lisäksi samalla lapselle opetetaan kuin huomaamatta se, miten ravintolassa tulee toimia. Näin kasvatetaan uusia ravintola-asiakkaita. Joukkoistin vinkit kysymällä FB-kavereiltani, miten ravintolavisiitti lasten kanssa voisi olla kivempi.
Vauvaperheiden osalta todettiin kahden konkreettisen asian avittavan ravintolavisiittiä: syöttötuoli ja vaipanvaihtotaso. Jos perhe tulee ravintolaan vauvan kanssa, on syöttötuoli aika must juttu. Toki lasta voi pitää sylissä, mutta pienten sormien kurkotellessa omalle lautaselle on aika vaikea keskittyä omaan syömiseen ja sitä kautta hetkestä nauttimiseen. Syöttötuolit on tärkeää pyyhkiä usein puhtaaksi, pienet tahmatassut onnistuvat lähmäämään ne hetkessä. Mikään ei ole niin ällöttävää kuin edellisen lapsen ruokalista omassa ympäristössä – siivotaanhan pöydät aikuistenkin edestä. Vaipanvaihtotaso taas seinään kiinnitettynä ei vie lattiapinta-alaa, mutta antaa ison avun pikkuvauvan vaipan vaihtoon. Ja jos kokemus vauvan kanssa on onnistunut, ravintola pysyy suosiossa myös kun muksu kasvaa isommaksi. Vähän isomman lapsen kohdalla potta auttaa vessakäyntejä huomattavasti.
Bonus vauvaperheen osalta: joskus käy niin, että huomaa kesken vaipanvaihdon unohtaneensa täyttää hoitolaukkua. Olisi ihan mieletöntä, jos ravintoloista löytyisi vaippoja. Vaipat eivät vie paljon tilaa tai happane, joten ei haittaa, jos niitä ei kysytä usein. Koska silloin kun vaippaa tarvitsee, sen löytyminen pelastaa illan. Mahtava esimerkki tällaisesta on Wilhelmiinan konditoria Jyväskylässä, jossa on muutenkin erittäin lapsiystävällinen meininki.
Olipa perheen mukelo minkä ikäinen tahansa, arvostavat sekä vanhemmat että lapsi huomioon ottamista. Tervehtimistä, ruuan kysymistä. Moni FB-vastaaja arvosti sitä, miten ulkomailla lapset otetaan huomioon: heille tunnutaan juttelevan jopa enemmän kuin aikuisille.
Erillinen, vain nakeista, lihapullista ja ranskalaisista koostuva lastenlista tyrmättiin. On tietysti lapsia, jotka ovat nirsoja. Mutta eikö ravintola voisi olla kiva ja jännittävä paikka oppia uusia makuja? Lastenlistalla voi olla aikuisten annoksia hiukan sovelletuin lisukkein.
Vauvaperheeltä voi kysyä, tarvitseeko lapsen ruokaa lämmittää mikrossa. Tai haluaisiko lapsi sormiruokailla esimerkiksi kurkkua tai höyrytettyjä kasviksia. Jos vauvaikäiselle tarjotaan esimerkiksi kurkunpuolikas, en lähtisi itse ravintoloitsijana veloittamaan siitä. Ymmärrän kyllä, että kaikesta halutaan katetta, mutta tällainen ilmainen ape on pieni bonus millä ravintoloitsia saattaa houkutella lapsiperheen uudestaankin.
Vauvan syntyminen muuttaa hiukan niitä vaatimuksia, mitä hyvälle ravintolalle asettaa.
Moni toivoi lapsille leikkinurkkausta. Tai ainakin jotain puuhaa. Tietysti vanhemmat voivat ottaa esimerkiksi värityskirjan mukaan, mutta jos ravintolaan mennäänkin vaikka ad hoc tarhapäivän jälkeen, ei viihdykettä välttämättä ole mukana. Hiljaisina hetkinä lapsilta voisi kysyä, haluaisivatko he käydä keittiössä. En tiedä onko tämä jonkin hygieniamääräyksen vastaista, mutta voisin kuvitella että pienelle lapselle aika unohtumaton kokemus.
On tietysti oma keskustelunsa, tarvitseeko lapsille olla mitään erillistä viihdykettä – eikö illalliskeskustelu riitä? Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että aikuiset kaipaavat hetken omaa aikaa. Lisäksi lasten kärsivällisyys vaihtelee; yksi lapsi pystyy istumaan rauhallisena omissa ajatuksissaan kun toinen kaipaa jatkuvasti tekemistä. Toisaalta taas lasten olisi hyvä oppia sekä kärsivällisyyttä että keskusteluun osallistumista. Vaan jos vanhemmat räpläävät koko ajan kännyköitään, on se hiukan vaikeaa. Hyvä kompromissi voisi olla esimerkiksi piirustuspaperi tai värityskuvat ja kynät sekä pieni kirjahylly, ne eivät vie ravintolassa paljon tilaa.
Saattaa olla, että Suomestakin löytyy ravintoloita, joihin lapset eivät ole tervetulleita asiakkaita. Nykyisessä taloustilanteessa harvassa paikassa on kuitenkaan asiakkaita jonoksi asti. Kokemusten mukaan moni siirtyy piirun verran konservatiivisempaan suuntaan tavoissaan, kun lapset ovat syntyneet. On vain niin paljon helpompaa tehdä asioita, joiden on todennut olevan toimivia. Jos onnistut hurmaamaan lapsiperheen kerran, on erittäin todennäköistä, että he palaavat uudestaankin. Tuskin sinua haittaisi, että kassakone kilisisi vähän useammin?
ps. jos lasten viihtyminen illallisella jäi mietityttämään, suosittelen Kuinka kasvattaa bebe -kirjaa. En ole kaikesta sen kanssa samaa mieltä, mutta kirja antaa hyvin paljon ajattelemisen aihetta monesta lapsiperheen arkipuuhasta.
pps. Ravintoloitsija, jos haluat että tulen konsultoimaan sitä, miten saisit otettua lapsiperheet paremmin huomioon, niin pistä meiliä etunimi piste sukunimi ät gmail piste com.
Kiitos vinkeistä Olli-Pekka Lehto, Janne Lindqvist, Neta Maki, Ville Partanen, Emilia Pohjanpalo, Tuuli Pyykkönen, Elisa Rönkä, Mia-Iris Sterna, Gesina Sundström, Pia Tukkinen, Miko Viitakoski, Paula Wickström, Antti Voutilainen, ja Hanne Ylönen!
