Digitalisation on läsnä elämässämme niin monella eri tavalla asioiden hoitamisessa ja ostosten tekemisessä niin, että se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Olen tällä viikolla aktiivisesti kiinnittänyt huomiota erilaisiin digitaalisiin palveluihin, joita olen käyttänyt. Tässä muutama kokemus, tuntuvatko tutulle?
On muodikasta marmattaa byrokratiasta ja viranomaisten toiminnasta. Usein vaikuttaa siltä, että Suomi on maailman byrokraattisin valtio, jossa viranomainen on olemassa vain hankaloittaakseen kansalaisen elämää. Toki on tilanteita, missä säätely on ylenpalttista ja viranomaisen kanssa taisteleminen ahdistavaa. Mutta liian usein unohtuu se, miten jouhevasti monet viranomaispalvelut toimivat – ehkä liiankin jouhevasti, kun niihin ei tule kiinnitettyä sen enempää huomiota.
Nettikaupasta ei voi ostaa tunnelmaa. Elämyksien myyjä on vahvoilla kisassa asiakkaiden euroista.
Tajusin, että passini on menossa vanhaksi, joten päätin uusia sen heti viikon alussa. Kävin maanantaina valokuvaamossa, joka lähetti kuvani poliisille digitaalisesti. Tämän jälkeen jätin passihakemuksen puhelimellani nettiä räpläten. Odotin kauhulla, millainen mobiilikäyttöliittymä poliisilla on, mutta olin positiivisesti yllättynyt. Passihakemuksen jättäminen oli niin helppoa, että se onnistui ratikkamatkalla. Ajattelin myös, että kauankohan joudun odottelemaan passia. Torstaina sain viestin, että passi on toimitettu lähimmälle R-kioskille. 96 tuntia valokuvauksesta minulla oli uusi passi kädessäni. Lisäksi vanha passi mitätöityi automaattisesti, minun ei siis tarvinnut kiikuttaa sitä mihinkään (saksin sen vain kotona pieniksi paloiksi).
Tänään minun piti tilata uusi verokortti. Jo ylipäänsä se, että verokortin on jo pitkään voinut tilata verkosta, tuntuu unohtuneen monelta hyvin edistyksellisenä palveluna. Lisäksi veroviranomaiset lähettävät verokortin tiedot suoraan Kelaan, jos Kela maksaa jotain verotettavaa etuutta. Tuntuu itsestään selvälle, mutta ei todellakaan ole – monessa maassa viranomaiset eivät keskustele näin (tiedän kyllä, että on monia muita asioita joissa hallinnon yksi käsi ei tiedä mitä toinen tekee, mutta nautitaan siitä kun se toimii).
Verkkokauppapuolella viikon kokemukset olivat vaihtelevia. Kävin sattumalta kivijalkakirjakaupassa ja olin jo ostamassa Lonely Planetin matkaopasta, kun sain päähänpiston tarkastaa saman teoksen hinnan nettikaupasta. Adlibriksen hinta -50% ja ilmainen toimitus sekä loistava mobiilikäyttöliittymä. Ei liene vaikea arvata, että LP jäi kivijalkakaupassa hyllyyn samalla kun ulko-ovea kohti kävellessäni tein nettikaupassa ostoksen.
Kotona muistin, että minun on pitänyt ostaa Fiskarsin kynsisakset pitkän aikaa. Niitähän myydään monessa paikassa sen varrella, missä liikun, mutta asia ei tule ikinä kaupungilla mieleen. Hetken googlettelun perusteella totesin että hinta on lähes kaikkialla sama, joten se jolla on ilmainen toimitus, saa ostokseni. En löytänyt sellaista! Moni kauppias tarjosi ilmaista toimitusta esim yli 50e ostokselle – Prisman nettikaupassa pohdinkin että minun on pitänyt katsoa Vallilan mattovalikoimaa. No eihän niitä Vallilan mattoja sitten voinut ostaa netistä vaan vain myymälästä. Sinne jäivät kynsisakset nettikaupan koriin ja matot myymälään. Ei toimitus olisi ollut kuin vajaa 3e. Se ei ole paljon rahaa, mutta kuitenkin 20% tämän ostoksen hinnasta, joten anti olla. Ärsytti, kun kynsisakset ovat parikymmentä grammaa painava tuote, jonka voisi lähettää kirjekuoressakin.
Tässä oli vain murto-osa viikon digitaalisesta vuorovaikutuksesta eri palveluiden kanssa. Millaisia kohtaamisia sinulla on tällä viikolla ollut?
