Pidän paljon Pomo piilossa -ohjelmasta. Se on toki siirappinen ja vahvasti käsikirjoitettu tositv-ohjelma, mutta pidän siitä ohjelmassa nostetaan esille se, miten eri tavalla yritysjohto ja ruohonjuuritaso asioita usein käsittävät. Formaatti on nyt myös “käännetty suomeksi” ja ensimmäisessä jaksossa ISS:n johtaja jalkautui alaistensa pariin.
Johtamisen asiantuntija Pauli Juuti kuvaa ohjelmaa käsittelevässä Helsingin sanomien jutussa että pomot elävät eri todellisuudessa kuin alaiset. Olen itse sitä mieltä, että johtajan suurin virhe on eristäytyä linnaansa ja ympäröidä itsensä jees-miehillä. Tämä johtaa siihen, että hän ei havaitse usein eniten asiakkaiden kanssa olevien työntekijöiden heikkoja signaaleja siitä, miten työtä voisi tehdä vielä paremmin ja kehittää. Ruohonjuuritaso tarjoaa usein parhaat ideat siihen, miten käytännössä ihmiset voisivat tehdä työnsä helpommin (ja säästää kuluja, kun aikaa ei kulu turhaan säätämiseen). Lisäksi työntekijät kokevat tulevansa ymmärretyiksi ja tasa-arvoisesti kohdelluiksi, kun johtaja hikoilee samoissa hommissa ja näyttää, miten tavallisten työntekijöiden arki voi olla.
Johtaminen nähdään helposti yksinäisenä maratonhommana, vaikka kyseessä on enemmän ryhmäpeli.
Yksi hämmentävä historiallisuuden jäänne jutussa on. Toimittaja kysyy ISS:n johtajalta seuraavasti: “Eikö johtajan arvovalta kärsi, kun käydään välillä alaisten tasolla?”. Miten ihmeessä johtajan arvovalta tällaisesta kärsisi? Mielestäni oikea arvovalta syntyy siitä, että osaa hommansa, ei ulkoisista merkeistä (puku, hieno työhuone, vaikea saavutettavuus). Tämä on kuitenkin melko uusi ajatus, vuosikymmeniä (ja satoja) ajateltiin, että johtaja on pyramidin huipulla ja hänen tehtävänään on määräillä muita. Mielestäni on kuitenkin paljon freesimpi ajatus se, että johtaja on olemassa ainoastaan siksi, että hänen ruohonjuuritasolla homma hoituu mahdollisimman hyvin.
Jos olet johtavassa asemassa ja tunnet piikin sydämessäsi koska et ole ollut alaistesi (ja heidän hommiensa) parissa tarpeeksi, niin huomenna on hyvä päivä aloittaa. “Ei minulla ole aikaa”, saatat puuskahtaa. Johtajana sinulla on se luksus, että voit usein määritellä itse sen, mistä päiväsi koostuvat. Toisin kuin alaisesi. Siksi sinun tulisi sitä suuremmalla syyllä perehtyä heidän arkeensa.
